Ostin kerran vanhoja paperitapetteja, sitä tulevaa kartanoa varten jonka joskus omistan. No eihän sitä tästä raaskinut lähteä, talon sielun kun on löytänyt niin ei ne muut tunnu omilta vaikka olisivat kuinka ihania. Kauan sen ymmärtämiseen meni, ajattelin että tämä olisi vain väliaikainen asunto, sitä oikeaa odotellessa. Monta hirsitupaa, kartanoa ja maalaistaloa tuli kierrettyä 100kilometrin säteellä kiintopisteenä olleesta miehen työpaikasta. Yrittämisen puutteesta ei siis voi syyttää. Aina löytyi joku syy miksei se talo ollut se oikea, yhdestä jo melkein tarjosimme, onneksi kuitenkin käytännön asiat tulivat väliin. Pikkuhiljaa alkoi ajattelemaan, että entä jos ei muutetakaan. Aluksi sitä ei tiennyt miksi, luuli kyllästyneensä etsimiseen, tullut araksi talouden tilanteen takia. Sitten kun sen käsitti, enhän minä tästä halua lähteä, tämähän on meidän kotimme. Jouduin siis keksimään niille kartanon tapeteille uuden elämän. Täsä muutamia ideoista, osa
vielä odottaa syntyään. Kuvassa myös vanhasta rukin pyörästä tehty lamppu ja ovi joka ehkä jää tuollaiseksi, kunnes keksin sille jotain muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti