Pihan rakennusta ja uudelleen rakennusta

Minulla on sellainen tapa, että kun saan jonkun idean haluan toteuttaa sen heti. Onneksi olen vuosien varrella vähän oppinut näitä suurimpia töitä mietiskelemään pidempään. Ostimme muutama kesä sitten leikkimökin ja maalailimme sen talon väreihin sopivaksi. Nyt kun olen alkanut rakennella kasvimaata tuonne pihan perukoille niin leikkimökki oli auttamattomasti väärässä paikassa. Onneksi on vehkeet kaikkiin hommiin ja siirsimme siis mökin paremmalle paikalle omenapuun viereen.

 Kuvissa on myös toissakesänä rakennettu aita sekä viimekesänä tehty kivipolku joka on osoittautunut erittäin käytännölliseksi lapsi ja koiraperheessä.

Miesten hommia

Kaappi odottamassa kunnostusta.

 

Etureunan lahot puut vaihdettu

 

Takajalkojen lahot puut menivät myös vaihtoon

 

Maalit osittain poistettu. Käytimme kuumailmapuhallinta ja lastaa. Sen kanssa täytyy olla varovainen tulipalovaaran vuoksi!

Maalit poistettu kokonaan ja kaappi odottaa hiontaa

 

Pohjamaalaus, pitäisi vielä päättää lopullinen väri ja uusia vetimet.

Huvikummun ikkunoita

Edellisessä kirjoituksessa oli kuvia muutamista tavaroista joita olen keräillyt kunnostusta varten. Aloitin niistä helpoimmista eli ikkunanpokista. Rapsuttelin irti vanhat kittaukset, maalit ja muun lian jota tulikin yllättävän paljon noin pienestä tavarasta. Pokista puuttuivat lasit ja ne olivat huonossa kunnossa. Tämän vuoksi en jättänyt niitä puupuhtaaksi vaan maalasin suurimmat viat piiloon. Yleensä haluaisin säilyttää alkuperäisen pinnan, mutta joskus tavara on niin huonossa kunnossa ettei se onnistu. Yleensä maalaus poistaa sitä pahaa hajuakin. mihin muuten auttaa myös mm. etikalla pesu, grillihiilien tai kahvinpurujen laitto pariksi päiväksi tavran sisälle. Joku on kertonut myös kissan hiekan avoimessa astiassa imevän hajua ja kosteutta. Näitä vanhoja tavaroita ei kannatakaan heti lähteä työstämään vaan laittaa ne kuivaan ja lämpimään paikkaan odottamaan. Itse pidän näitä yleensä viikon, välillä pidempään jos en heti ala tekemään niille mitään. Silloin ne kuivuvat rauhassa ja lian ja muun saa helpommin irti ja silloin myös huomaa tarvitseeko mahdolliselle hajulle tehdä jotain. Kevään tullen halusin kokeilla myös värejä, ei aina sitä samaa valkoista. Sekoittelin kivan keltaisen sävyn vanhoista maalin jämistä ja maalasin toisen pokan aurinkoisen keltaiseksi. Osasyy on varmasti uudelleen herännyt retro-innostukseni joka huútaa värejä muuten maalaisromanttisten ja vaaleiden huonekalujen joukkoon. Laitan tämän ihanan huvikummun ikkunan tyttäreni huoneeseen, kaiken värikkään ei lastenhuoneessakaan tarvitse tulla verhoista tai matoista.

Vanhojen tavaroiden pelastustalkoot

Kun kuulen vanhasta tavarasta joka on päätymässä kaatopaikalle, en voi olla pelastamatta sitä tältä kohtalolta. Nyt olenkin pelastanut näitä unohdettuja aarteita jo niin paljon ettei tekeminen vähäksi aikaa lopu. Suurimman osan näistä sain tuttavaltani, jonka pihalatoa odotti jyrän alle jääminen. Menimme sinne mieheni kanssa, hyvin varustautuneena. Otimme sieltä ikkunat ja ovet ja yksi antiikkinen kaappikin pääsi matkaamme. Eihän se toki niin helppoa ollut, että olisimme vain kävelleet sisään hakemaan ne. Ensin ne piti kaivaa vuosikymmenten lehtien, tavaroiden, roskien ynnä muun alta jota en viitsi tässä tarkemmin eritellä, mutta se joka on tällaista harrastanut tietää varmasti mitä kaikkea ihanaa vanhasta hylätystä rakennuksesta löytyy!

Olen myös muuta kautta saanut kaikenlaista toimivan puuhellan haimme maksutta lehti-ilmoituksen perusteella, josta muuraamme tänä kesänä kesäkeittiön. Yllä olevan senkin löysin paikalliselta netin kierrätyspalstalta, myöskin maksutta. Antiikista ja vanhasta tavarasta ei tarvitse maksaa maltaita, mutta se vaatii asioihin ja hintoihin paneutumista, ahkeraa kirpputorien, nettipalstojen ym kiertämistä. Mutta se kenelle tämä on elämäntapa, ei koe tällaista taakaksi vaan se löytämisen ilo ja kun näkee tavaran entisöitynä korvaa kaiken vaivan.

Rätei, lumpui ja retroi

Kirpputoreja kierrellessä törmää toisinaan aarteisiin ja lähes huomaamattaan aloittaa taas jonkin uuden keräilyharrastuksen. Huomaa, että yht'äkkiä omistaakin useampia samankaltaisia tavaroita kuten retroja täkkejä, emaliastioita, kukkapulloja ja ja..  Mutta minunhan piti keräillä vain muumeja ja arabiaa, kuinkas siinä näin kävi. En taida voida vastustaa retrojen tavaroiden iloisen kirkkaita värejä ja kuoseja. Olen siis retrojen kerääjä, lumppu.

Mielikuvituksen tuotetta

 

Vain mielikuvitus on rajana kun keksii vanhoille tavaroille uusia käyttötarkoituksia. Pelastin pahvinkeräykseltä tämän artekin pakkauspahvilaatikon ja tein siitä itselleni yöpöydän. Teksti "Buy now keep forever" tuntui niin osuvalta, kierrätys kunniaan.

Parhaimmalle paikalle pääsevät tietysti itse tehdyt asiat. Kuvissa tyttäreni luomuksia "pingviiniperhe" ja "karhunpesä"

Uusien huonekalujen tuunausta

Ennen

 

 Tämä lipasto on ostettu aikoinaan ensimmäiselle lapselleni hoitopöydäksi, lasten kasvaessa lipaston käyttötarkoitus on tietysti muuttunut. Pintaankin oli tullut jälkeä, joka piti saada piiloon. Uutta maalipintaa siis lähdin laittamaan ja samalla vaihtuivat rumat vetimet Lisbeth Dahlin kauniisiin lasisiin kukkavetimiin. Tapetoin laatikoiden etureunat vanhalla paperitapetilla ja pari kerrosta liimalakkaa (decoupe) päälle.

  Jälkeen

Kodinhoitohuoneen uusi ilme

 Ennen

Nämä nykyajan talojen kodinhoitohuoneet ovat pieniä, pitkulaisia ja epäkäytännöllisiä. Pitäisi mahduttaa monta toimintoa samaan tilaan. Meillä tämä toimii arkisisäänkäyntinä, "koiran koppina", pyykkihuoltotilana, taimien kasvatushuoneena ym. Pöytätilaa oli kuitenkin vain muuta metri tuossa ikkunan edessä josta mankeli vie ison osan. Kun ei voinut vaikuttaa olemassa olevan tilan mittoihin niin piti keksiä joku muu ratkaisu arkea helpottamaan.
                                         
Jälkeen

Veimme pesukoneen vieressä olleen pystykaapin autotalliin hyötykäyttöön ja laitoimme koneet vierekkäin lattialle. Kierrätysperiaatteella kun tätäkin teimme, kaivoin kaapista vanhoja tapetteja seinään ja työtasoksi otimme vanhan keittiönpöydän kannen. Tämä uusi  pöytätila on osoittautunut erittäin käytännölliseksi. Pitää vain uskaltaa toteuttaa suunnitelmansa, ja kun käyttää hyödyksi erilaisia vanhan tavaran myyntipaikkoja niin muutoksetkaan eivät maksa paljoa.

Tervatonttuja ja savusaunan tunnelmaa

Ennen

Uudessa sähkösaunassa on se "vika" ettei siellä ole samanlaista tunnelmaa kun puulämmitteisessä mökkisaunassa. Halusin savusaunan tunnelmaa, mutta kiukaan vaihto ei tullut kysymykseen. Menimme siis hakemaan tummaa saunasuojaa, netistä katsoin koodia ja eikun rautakauppaan. Vakiomyyjämme taas kohotteli kulmiaan, että mitäs tällä kertaa laitetaan. Olemmehan rahdanneet sieltä kymmeniä ja taas kymmeniä litroja maaleja. Osa taloa rakentaessamme ja osa seinien värien vaihtuessa. Perustelen sitä tosin sillä, että rakentaessa tulee sellainen "ähky", pitää valita erilaisia seinäpintoja, värejä, lattiamateriaaleja, kalusteita ym. Joten osa seinistä jätettiin jo rakennusaikana perusvaaleiksi, odottamaan sitä inspiraatiota. Saunan kanssa kävi vähän samalla tavalla. En oikein koskaan osannut sisustaa sitä mieleisekseni, mutta nyt ei tarvitsekaan, riittää pari tervatonttua tuoksua tuomaan ja vähän tyynyjä mukavuutta luomaan. Lopputulos on parempi kuin odotin, miehenkin mielestä jota vähän arvelutti.

                                                               Jälkeen

Vanhan tavaran uusi elämä

 

Ostin kerran vanhoja paperitapetteja, sitä tulevaa kartanoa varten jonka joskus omistan. No eihän sitä tästä raaskinut lähteä, talon sielun kun on löytänyt niin ei ne muut tunnu omilta vaikka olisivat kuinka ihania. Kauan sen ymmärtämiseen meni, ajattelin että tämä olisi vain väliaikainen asunto, sitä oikeaa odotellessa. Monta hirsitupaa, kartanoa ja maalaistaloa tuli kierrettyä 100kilometrin säteellä kiintopisteenä olleesta miehen työpaikasta. Yrittämisen puutteesta ei siis voi syyttää. Aina löytyi joku syy miksei se talo ollut se oikea, yhdestä jo melkein tarjosimme, onneksi kuitenkin käytännön asiat tulivat väliin. Pikkuhiljaa alkoi ajattelemaan, että entä jos ei muutetakaan. Aluksi sitä ei tiennyt miksi, luuli kyllästyneensä etsimiseen, tullut araksi talouden tilanteen takia. Sitten kun sen käsitti, enhän minä tästä halua lähteä, tämähän on meidän kotimme. Jouduin siis keksimään niille kartanon tapeteille uuden elämän. Täsä muutamia ideoista, osa 

vielä odottaa syntyään. Kuvassa myös vanhasta rukin pyörästä tehty lamppu ja ovi joka ehkä jää tuollaiseksi, kunnes keksin sille jotain muuta!

Löytämisen riemua

Aikani olin miettinyt blogin perustamista, olisi kiva jakaa tietoa ja taitoa, onnistumiset ja epäonnistumiset.Työkaverit ja ystävät ovat omasta mielestään varmaan liiaksikin kuulleet kertomuksia vanhoista tavaroista, esineistä ja paikoista joita olen etsinyt ja löytänyt.

 

Aina ei edes tarvitse lähteä etsimään mitään, kerrankin olimme työpaikan retkellä vanhassa kartanossa ja pihaladossa silmääni sattui kaiken pölyn ja romun seasta vanha kaupan vaaka. Raahasin sitten tätä jo hiukan ruostunuttakin, mutta toimivaa 20kilon aarretta mukanani. Nyt se on keittiön pöydällä, kunnia paikalla.

Vanha huonekalu on myös käytännöllinen, sitä voi muokata mieleisekseen maalaamalla, tapetoimalla, vaihtamalla verhoilun tai kokonaan käyttötarkoituksen. Lapsiperheessä näitä vanhoja huonekaluja ei tarvitse varoa, lapset saavat tehdä temppuradan olohuoneen sohvasta ja nojatuoleista, ei haittaa vaikka tussia tulisi keittiön pöytään.

Kaapin paikka

Ystävät ja sukulaiset kun tulevat kylään, kuulee usein, että ei täällä viimeksi tältä näyttänyt. Eihän sitä itse edes muista millaiselta koti on silloin näyttänyt. Helpostihan siinä käy niin, että yhden kipon paikkaa vaihtaessa huomaakin kääntäneensä koko huoneen järjestyksen uusiksi. Itse ostin kaapin tv:lle, onhan se hienoa kun ei tarvitse miettiä miten se tv siihen sisustukseen sopii. Etsiskelin aikani ja sopiva ja oikean kokoinen löytyi läheltä ja hetihän se mentiin sieltä pelastamaan. Kaappi oli huonossa kunnossa, pohja oli jo vaihdettu, ja vaikka olisin halunut säilyttää alkuperäisen pinnan ei se onnistunut ja kaappi maalattiin sitten valkoiseksi. Nyt se kaappi on olohuoneessa tv sisällään. Eihän se tosin niin yksinkertaista ollut. Ensin piti ostaa uusi tv, että se mahtui siihen kaappiin

Pöydän pelastustalkoot

Tamminen ruokapöytä löytyi huonossa kunnossa nettihuutokaupan kautta.

Kovimman työn teetti 70-luvun "entisöinnin" poistaminen, laminaattilevyt, liimatut huovat yms.

Keittiön pöytä valmiina. Tuolit lähtivät uuteen kotiin.