Pirtin pöytä

 

Minulla on paha ostella vanhoja huonekaluja sillon, kun löydän niitä edullisesti. Aina ei tule mietittyä sijoituspaikkaa kovin tarkasti ja sitten ne pyörivät huoneesta toiseen. Tämä alun perin mintunvihreä pöytä oli ensiksi keittiössä, mutta eihän se sinne mahtunut, eikä ollut edes sellainen miksi sen mielessäni kuvittelin siinä paikassa. Lopulta se päätyi olohuoneeseen erkkerin eteen jossa alkoi jo näyttää paremmalta, ei tarvitsekaan ehkä laittaa kiertoon takaisin. Tykkäsin kovasti alkuperäisestä väristä, mutta vaikka kuinka sitä tuijotin ja yritin väriin sopeutua iski se silmään joka kerta. lopulta luovutin ja vein sen käsittelyyn. Siinähän ei sitten käynyt niin kuin Strömsössä, aioin nimittäin putsata maaleista pöydän ja vahata sitä sen verran vaaleaksi osmo colorilla, ettei mänty näytä enää kellastuneelta. Käytin kuitenkin liikaa vahaa ja siitä tuli ainoastaan huonosti maalatun näköinen, läikikäs eikä ollenkaan sellainen mitä piti. Koska maalinpoisto-operaatio oli niin työläs, päätin sitten ottaa siveltimen kauniiseen ja sutia pöydän valkoiseksi.  Vaikka on jo vuosia tullut vanhoja huonekaluja kotitarpeisiin kunnostettua on se puupinnalle ottaminen ja sen kauniinnäköiseksi saattaminen kyllä ihan eri luokkaa kun maalaaminen. Aion kyllä asiaan perehtyä, koska mielestäni varsinkin tammenväriset huonekalut puupinnalla ovat niin kauniita. 

Kaappikellon kaunistus

Tämäkin on paikalliskirpparilta hankittu ihanuus jonka sain omakseni muutamalla kahvipaketilla. Kellossa olikin ihan toimiva koneisto, johon tarvitsi ostaa vain heiluri ja vastapainot! Mikä iloinen yllätys, koska itselleni olisi riittänyt sekin, että olisin saanut kellon koristeeksi olohuoneen nurkkaan. Tämä projekti on kokonaan miehen käsialaa, hän ei itseasiassa päästänyt mua enää kellon lähelläkään. Peläten kai, että rikon koneiston tai jotain. No, olen meistä kyllä se hätäisempi joka kantaa maalatut tavarat puolimärkinä sisään ja tämän kanssa meni aikaa koneistoa asetellessa ja säädettäessä. Kello on jonkun itse tekemä, vähän sinnepäin tehty eivätkä osat oikein sovi kunnolla paikalleen. Tarkkaa ikää ei myöskään ole tiedossa, mutta ei tätä antiikkiseksi kyllä voi lukea. Harmillista ettei tekijän nimeä tai vuosilukua löytynyt edes kellon sisältä.

Tuvan pöytä ja tuolit

 

Kesälomalla oli aikaa keskittyä huonekalujen tuunaamiseen. Yleensä olen säästänyt nämä hommat talveksi, mutta nyt kun perheeseen muutti husky-poika niin talveksi tekeminen on taattu. Tämä pöytä on ostettu jo muutama vuosi sitten ja silloin kunnostettu. Nyt maalasimme sen vielä huonekalumaalilla noin 5 kertaan, jotta saimme siihen paremmin lapsiperheessä kestävän pinnan. Maalatut tuolit ostin paikalliskirpparilta parilla kympillä ja ne ovat odottaneet kunnostusta. Kauhea homma on kyllä poistaa ensin kaikki vanha maali ja sen jälkeen käsitellä petsiöljyllä pariin kertaan. Yhden tuolin ennätin saada valmiiksi, loput odottelevat edelleen sitä talvea. Ja onneksi odottavatkin, koska uusin perheenjäsenemme mieltyi kovasti ruokapöydän tuoleihimme. Osa oli eriparisia vanhoja, saapa nähdä saako niistä enää tuoleja vai joudunko ostamaan lisää. Täytyy kuitenkin ensin saada

tämä projekti valmiiksi.