Minulla on paha ostella vanhoja huonekaluja sillon, kun löydän niitä edullisesti. Aina ei tule mietittyä sijoituspaikkaa kovin tarkasti ja sitten ne pyörivät huoneesta toiseen. Tämä alun perin mintunvihreä pöytä oli ensiksi keittiössä, mutta eihän se sinne mahtunut, eikä ollut edes sellainen miksi sen mielessäni kuvittelin siinä paikassa. Lopulta se päätyi olohuoneeseen erkkerin eteen jossa alkoi jo näyttää paremmalta, ei tarvitsekaan ehkä laittaa kiertoon takaisin. Tykkäsin kovasti alkuperäisestä väristä, mutta vaikka kuinka sitä tuijotin ja yritin väriin sopeutua iski se silmään joka kerta. lopulta luovutin ja vein sen käsittelyyn. Siinähän ei sitten käynyt niin kuin Strömsössä, aioin nimittäin putsata maaleista pöydän ja vahata sitä sen verran vaaleaksi osmo colorilla, ettei mänty näytä enää kellastuneelta. Käytin kuitenkin liikaa vahaa ja siitä tuli ainoastaan huonosti maalatun näköinen, läikikäs eikä ollenkaan sellainen mitä piti. Koska maalinpoisto-operaatio oli niin työläs, päätin sitten ottaa siveltimen kauniiseen ja sutia pöydän valkoiseksi. Vaikka on jo vuosia tullut vanhoja huonekaluja kotitarpeisiin kunnostettua on se puupinnalle ottaminen ja sen kauniinnäköiseksi saattaminen kyllä ihan eri luokkaa kun maalaaminen. Aion kyllä asiaan perehtyä, koska mielestäni varsinkin tammenväriset huonekalut puupinnalla ovat niin kauniita.
1 kommentti:
Hei, tänne pölähdin tutustumaan projekteihisi. Samalla liityin lukijaksi. Monenlaisia onnistuneita värkkäilyjä olet tehnyt ja saanut vanhat aarteet uuteen kukoistukseen. Ihana juttu!
Tulehan käymään meilläkin. Meillä rempataan, kokataan ja koristellaan ja tietysti hoidetaan koiraneiti Rasaviliä.
Lähetä kommentti